Napsukka

 Napsukka Eeva-Liisa Pitkänen tukinajossa talvella 2012 Petäjäveden Kukkarossa.

- Kuva Jaakko Luoma.

Kyllä lähtee, kun Napsukka ponnistaa!

Mestaritamma Napsukka kantaa suomentyöhevosen parhaita geenejä

Suomen ilmeisesti paras työhevonen löytyy Petäjäveden Kukkaron kylästä. Eeva-Liisa Pitkäsen omistama Napsukka-tamma on voittanut jo useamman kerran peräkkäin kynnön ja halonajon suomenmestaruuden. Napsukka oppii nopeasti ja haluaa tehdä yhteistyötä – eikä ponnistusvoimassakaan ole moittimista. Ja siitä löytyy myös pakki.

Olen seurannut Napsukkaa niin lasten keskellä yleisötilaisuuksissa kuin tukkia vetämässä, enkä tiedä nöyrempää ja rauhallisempaa hevosta. Mutta kun reenpankko on täynnä isoja tukkeja ja pitää ponnistaa, Napsukka kyyristyy ja painuu komeasti länkiä vasten: kyllä lähtee!

Napsukassa on varmasti muutama ylimääräinen hoksaamis-geeni, mutta Eeva-Liisa Pitkänen ja hänen miehensä Reijo Nieminen puhuvat toistuvasti myös eläimen hyvästä ja arvostavasta kohtelusta: kun hevosta pitää hyvin, se myös haluaa tehdä yhteistyötä ja oppia. Tässä suhteessa se ei poikkea ihmisestä: pelon ilmapiirissä kasvaneilla lapsillakin on yleensä oppimisvaikeuksia.

-Ei me kyntöäkään montaa kertaa kokeiltu, kun se jo tajusi, mistä siinä on kyse, kertoo Eeva-Liisa. Kynnön suomenmestaruuksia Napsukka on tuonut kotitalliin Eurajoelta jo neljä kertaa vuosina 2008 - 2011. Kilpailussa rankataan hevoset valjastuksen ja ajettavuuden suhteen sekä arvostellaan syntynyt kyntöjälki: vaon suoruus, puhtaus, syvyys ja kääntösaran eli päisteen jälki. Napsukka sai kasaan reilut 100 pistettä. Maksimi on 110.

Metsässä Napsukka näyttää, että siitä löytyy ominaisuuksia, jotka tekevät sen kanssa työskentelystä todella miellyttävää: kun Reijo vähän käskee, hevonen ottaa kauniisti muutaman taka-askeleen ja reki saadaan juuri oikeaan kohtaan isoon tukkiin nähden: - Monilta ei pakkia taho löytyä, nauraa Reijo ja ryhtyy taiteilemaan järeitä tukkeja pankolle. Metsässä työskenneltäessä ”pakista” on todella suuri hyöty, säästytään turhien kunniakierrosten ajamiselta. 

Metsätyö on Napsukalle tuttua puuhaa, kun sillä ajetaan joka vuosi harvennuspuuta tai tukkia. Olen katselut, miten Eeva-Liisa ja Reijo korjaavat todella nätisti vanhaa ylispuustoa alla olevaa korkeaa kuusentaimistoa vikuuttamatta. Tällaisessa kohteessa hevosella saadaan suuri hyöty, kun terve miehenkorkuinen taimisto vapautetaan vinhaan kasvuun. Jos naapurit kyselevät, pääseekö tuolla palkoille, Eeva-Liisa ja Reijo hymyilevät ystävällisesti: kyllä pääsee, kun katsoo vähän pitempää aikajännettä ja ottaa huomioon, että Kukkaron kylässä ylimääräisiä ansiomahdollisuuksia ei paljon ole tarjolla...

Eeva-Liisalle työskentely hevosen kanssa metsässä on mieluista puuhaa. Kodin valokuva-albumi näyttää, että jo pikkutyttönä mieluisinta oli puuhailu hevosen ja isän kanssa. Eino Pitkänen toi perheensä 1948 Sortavalasta Petäjävedelle, päärakennus valmistui 1951.

- Kaikki on metästä pois tullu, mitä on lähdetty hakemaan. Isän kanssa lähdin lapsena mehtään. Ajettiin kaikkea: tukkia, halakoa, rankaa. Mieluummin mä siellä olin kuin äitin kanssa keittiössä!

Napsukkaa naurattaa: aurinko paistaa ja tukkia on tullut tunnissa

mukavasti laaniin! Oikealla Reijo Nieminen. -Kuva: Jaakko Luoma.

Napsukka on kantakirjattu 2005 Hankasalmella työkantakirjatammaksi ajokokeella, josta kantakirja antaa hyvät maininnat: ”erinomainen ja rauhallinen valjastuksessa, erinomainen ja herkkäsuinen käynnissä ja pysähdyksissä, toimii hyvin rauhallisesti pujottelussa, peruuttaa erittäin hyvin. Etujalkojen liikkeet suorat, väljät ja takajalkojen liikkeet väljät, hieman länkisääriset käynnissä. Väljät suorat raviliikkeet. Erittäin nöyrä, kuuliainen ja rauhallinen ajaa.”  Eikä Napsukan muodoissakaan ole valittamista: ”Hyvät tyypit, pyöreä, vankka, pitkä runko, leveä, lyhyt kaula, jyrkkä lapa, sileät olat, pitkä loiva lautanen. Erittäin hyvin kestäneet, erittäin hyväsentoiset, lyhytsääriset jalat. Hyvät kaviot.”

Kun erityisesti työhevossuunta suomenhevosissa kaipaisi vahvistusta, on Napsukka tehnyt tälläkin saralla parhaansa: se on pyöräyttänyt jo kuusi jälkeläistä, joista neljä tammaa. Jälkeläiset näyttävät tulevan fiksuun äitiinsä, erityisen oppivainen tuntuu olevan 2008 syntynyt Tepsukka, josta näyttää tulevan emäänsäkin parempi metsähevonen: se osaa säädellä ponnistustaan vielä paremmin, nykäisy on vähän pehmeämpi. Kun Tepsukkakin on kulkenut äidin mukana maailmalla, se ei aristele ihmistä yhtään, päinvastoin: se haluaa heti tehdä tuttavuutta uuden kaksijalkaisen kanssa.

Napsukka ostettiin 5-vuotiaana Kauhajoelta Pertti Kulmalalta, joka ei myöhemmin voinut kuin ihmetellä, kun tämä ryhtyi napsimaan palkintoja: - Mitä ihmettä, onko Napsukka kyntömestari!?”

Kun työpäivä on pulkassa, Napsukka ottaa lumikylvyt ja

hieroo hien pois. - Kuva: Jaakko Luoma.

JAAKKO LUOMA