torstai 29. marraskuuta 2012

Mökin lasten Joulu 4.12 Tikkalan koulussa

Tukinajajan perhe asettumassa jouluaterialle 30-luvun lopulla Saukkolassa.
Peltomaan talo, Otto ja Maria Koskinen pesueineen. - Kauno Koskisen albumi.

”Arkihuolesi kaikki heitä,
mieles nuorena nousta suo.
Armas Joulu jo kutsuu meitä,
taasen muistojen suurten luo.”

Joulu oli ennen tavattoman suuri juhla, koska se poikkesi niin valtavasti arjesta! Jouluun satsattiin köyhässäkin mökissä. Vaikka ei ollut mahdollisuutta suuriin lahjoihin, kaikki muu kohotti lapsen ja aikuisen arjen yläpuolelle: Joulun evankeliumi, tunnelma ja odotus, salaperäisyys, hyvä ruoka, joulukuusi, lepo, yhdessä olo ja leikit.

Tarinahetki vie meidät mökin lasten Adventtiaikaan ja Jouluun: mitä valmisteluja lapset ja vanhemmat tekivät, mitä syötiin, mitä tehtiin lahjoiksi, miten mökki laitettiin, miten kuusi koristeltiin. Entä… tuliko Joulupukki?

Tarinahetki anta amahdollisuuden pysähtyä pohtimaan sitä, miten paljon 
nykyisin osaamme tehdä ja luoda (tavaroita, välineitä, ruokaa, leikkejä...) ITSE?

Tarinahetki alkaa kello 8.45 ja päättyy n. 11.45. Jos haluat tulla mukaan kertomaan tai antaa jonkun esineen tutkittavaksi ja kokeiltavaksi, soita Jaakko Luoma 040-752 9688.

 

tiistai 27. marraskuuta 2012

Salama-hevosen aisa meni rikki Korpikansan Tarinaillassa




 Kirsi Moilanen ja Esa Mäkinen suunnittelivat 8-kohtauksista 
tarinaa illan teemasta "Jokainen ihminen on laulun arvoinen" .


Aisa meni rikki, kun Koskisen Otto oli Salamallaan tukinajossa, kivimies ”Api” Kuuselan porasta murtui terä Lastun sillan työmaalla ja lehmä potkaisi Hiekkaniemen Hiljaa jalkaan lypsyn aikana, kun Korpikansan Kertomuksen tarinaillassa Tikkalassa (20.11) suunniteltiin arkisia, mutta kiinnostavia henkilökuvauksia.


Korpikansan Kertomus on Metsätorpanmaa ry:n hanke, jossa Korpilahden pohjoisiin kyliin ja Hangasjärven kämpälle luodaan metsäkylien elämästä ja historiasta kertovaa tarinaympäristöä mm. koulujen käyttöön. Tikkalan koulu on ollut opiskelussa innolla mukana opiskellen syksyn aikaan mm. suomenhevosen historiaa ja käytännön hevostaitoja, kuten äestystä. Koulun piirissä on leikillään pohdittu oman tai puoliksi oman hevosen hankkimista, niin innostava ja rauhoittava vaikutus sillä on lapsiin.

Tarinailloissa tehdään aluksi henkilökuvia, jotka avaavat havainnollisella tavalla työntäyteistä korpikansan elämää. Ensimmäiseen iltaan tuli parikymmentä kyläläistä, jotka ottivat ryhmissä jonkun tutun henkilön ja sijoittivat hänet kahdeksan kohtauksen ”elokuvaan”, jossa lähdettiin työhön ja selvitettiin yksi vastoinkäyminen päivän aikana.


"Ja nyt Salaman aisa menis rikki", tämä ryhmä keksii. Edessä Matti
Mehtonen ja Tapio Virtanen, takana Eero Karila. Kun tarinassa on
vastus, joka voitetaan, se heti kiinnostaa!

Yleinen oivallus kertomuksien rakentelussa oli se, että ihmiset muistavat ja tietävät paljon enemmän kuin arvaavatkaan: muistelutyöhön ryhtyminen avaa lisää lokeroita päässä. Kun kuvausten rakentajina on varttuneempaa väkeä, he tietävät oman kokemuksensa ja kuulemansa pohjalta niin paljon, että tämän aineksen varassa syntyy kiinnostavia kertomuksia. Tärkeintä on voittaa kotisokeus: ymmärtää se, että itselle itsestään selvä on aivan uutta ja ihmeellistä nuoremmalla polvelle. Ja että meidän velvollisuutemme on se tieto siirtää.

Vesa Koskisen tarinassa hänen Otto-pappansa lähti Salama-hevosellaan ”ruukinajoon” Peltomaan talosta. Maitopullo työnnettiin kaurasäkkiin ja rekeen kiinnitettiin jalasjarrut ja ketjunpätkää jyrkkiä mäkiä varten. Tietenkin aisa katkesi, mutta hevosmies ei ollut metsässä koskaan ilman nauloja: vara-aisa veistettiin näreestä ja lukkopää naulattiin siihen. Mutta kun mittamieskin vielä vinoili vinoista pöllinpäistä, piti Oton turvautua aina toimivaan mantraansa: ”Nätti pillu, huh!”. Otosta on pakko kertoa: hän toi Sysmästä tullessaan 1917 tukkisakset ensimmäisenä näihin kyliin. Siihen asti kuormat tehtiin kankipuilla ja köysillä. 


Otto ja Salama kotona pyörähtämässä ruukinajon välissä.
- Kuva Kauno Koskisen kotialbumi.
 

Korpikansan Tarinailtoja pidetään kerran kuussa tiistaisin, seuraavan kerran ollaan koolla 8. tammikuuta.  Iltoihin voi tulla vain kuuntelemaankin ja eihän sitä koskaan tiedä, missä kohtaa voi olla tietoineen avuksi. Henkilötarinoiden jälkeen paneudutaan tarkemmin työhön ja työkaluihin, sitten mm. peltojen syntyyn ja ruisleipään. Tarinat siirtyvät nettiin, videopätkiksi, työnäytöksiksi ym. Ehkä joku kokoaa niistä näytelmän – tai lauluillan?

Jaakko Luoma

perjantai 9. marraskuuta 2012

JOKAINEN IHMINEN ON LAULUN ARVOINEN !

Sivulan Antti Hirvimäestä oli pidetty mies. (-Järvisten albumi)


KOPRIKANSAN TARINAILTA ti 20.11 kello 18
Harjulan seurantalo, Tikkala-Korpilahti

Tervetuloa Korpikansan Kertomus -hankkeemme ensimmäiseen varsinaiseen tarinailtaan Harjulan seurantalolle. Iltamme teema on: "Jokainen ihminen on laulun arvoinen".  

Kenestä sinä haluaisit tehdä laulun, kenestä kertoa? Jos sinulla on mielessäsi tällainen henkilö, voit kertoa hänestä 4-6 minuuttia. Ota mukaan valokuvia, jos sellaisia on. Kuvien kopiointi kertomuksen tueksi kello 17-18.

Pidämme tästä lähin näitä iltoja suhteellisen säännöllisesti n. kerran kuussa. Muina iltoina esillä on mm: "Työ-taito-työkalu", "Paikan tarina"  ym teemoja sekä kerrontaan liittyvää koulutusta.

Tarinailloissa on tarkoitus sekä viihtyä hienon metsäperinteemme äärellä että synnyttää porukalla kertomiseen liittyvää kansalaistoimintaa, mm. erilaisia tarinarasteja, jotka voivat sisältää esim. työnäytöksiä, dramatisoitua kerrontaa, henkilötarinoita ym.