Yksi Hirvimäen tarinan keskuksiä on Juha Pitkäsen (edessä oik) Välilä, jossa olemme kevään 2014 aikana kahdesti kirjanneet ylös Hirvimäen mökkien elämää. Kuvassa puolet Välilän 10 lapsesta eli Juhan lisäksi Aino, Hanna, Pirkko ja Jalo.

"Hirvimäki" - esitys vireillä, Korpikansan kertomusta sovitetaan lavalle !

 

Olemme kokoustaneet jo viisi kertaa Moksissa ja Hirvimäessä keräämässä ainesta ja ideoita Korpikansan lavaesitystä varten. Kyse ei ole varsinaisesta näyttämöesityksestä, vaan tosikertomuksiin ja -kokemuksiin perustuvasta tarina- tai yhteisöteatterista, jossa työkaluilla ja valokuvilla olisi suuri rooli.

 

Korpikansan Kertomus -hanke päättyi viime vuoden lopussa, mutta sen ideat elävät! Kylien tarinapajoissa heräsi kiinnostus tarinoiden, valokuvien ym. aineksen saattamisesta jonkinlaisen esityksen muotoon ja tätä on nyt pohdittu kaksi kertaa Moksissa ja kolme kertaa Hirvimäessä.

Yhteisöteatterin hengessä tehdyt esitykset ovat yleistyneet viime vuosina. Esimerkiksi Vaajakosken Kanavateatteri tekee joka kesäksi isolla harrastajajoukolla uuden esityksen, jossa Vaajakosken saha- ja tehdasyhteisö saa tarinallista muotoa. Yhteisöteatterin voisikin määritellä niin, että se tutkii, tarinallistaa ja tekee näkyväksi yhteisöä, kun perinteinen taideteatteri tutkii ihmistä, usein aika irrallaan yhteisöstään.

Tule mukaan! Et tarvitse näyttämökokemusta, mutta oma elämäntarina jo lasketaan eduksi! Esityksemme keskiössä ovat arkiset, aistivoimaiset muistikuvat työstä ja elämästä metsäkylissä.  - Soita minulle, jos kiinnostaa. Kaikki apu on tarpeen! - Jaakko Luoma 040-752 9688

 

VÄLILÄN KUVA-ALBUMISTA:

Välilä on kätevien miesten ja naisten paikka. Pari vuotta sitten pidimme Pitkäsen Juhan pajalla Pajapäivän, johon tuli yllätysviihdyttäjäksi tämä Antti X. Oikealla Jalo Pitkänen.

Aino Vuorinen, os. Pitkänen, ajaa tukkia Laukilla 50-luvulla.- Kuva otti sisko Veera Matikainen.

Tauno, vas, ja Sulo Pitkänen  hakkuulla valtionmaalla Suojärven takana

 1954. – Kuva Juhani Raitala..

Tukinajaja Otto Koskisen perhe käymässä jouluaterialle Saukkolassa 30-luvulla. - Molikan albumi.

MÖ

 MÖKIN JOULU HANGASJÄRVEN MAJALLA

Korpil. Tikkalassa su 15.12.13 kello 14 

”Arkihuolesi kaikki heitä,

mieles nuorena nousta suo.

Armas Joulu jo kutsuu meitä,

taasen muistojen suurten luo.”

 

•  Kokoonnumme vanhojen joululaulujen ja Metsätorpanmaan joulutarinoiden ääreen vastakunnostetulle Hangasjärven majalle
• Säestää Juhani Saksio, mökin joulusta kertoo Vesa Koskinen.
• Joulupuuro 5 e, lapset 3 e (alle 18v).
• Osoite: Hangasjärventie 106, opastus Jkl:stä tultaessa 1 km ennen Tikkalaa Patajärventien th ja Ylä-Muuratjärvellä Petäjävedentieltä. – Kysy, jos et löydä: 040-7529688.

 

Aisakellot helkkää nyt Hangasjärven majalle.

Metsätorpanmaa ry – Korpikansan Kertomus

Ahti vei meidät pellon tarinan juurille

Rantamäen Ahtin ja Railin pellot kasvavat nyt mm. koivua, mutta jonain päivänä todennäköisesti taas viljaa.

KERTOMUS PELLOSTA PÄÄTTI KORPIKANSAN KERTOMUKSEN OPINNOT TÄLLÄ ERÄÄ

Tikkalan koulun peltoretki 28.5.13

Tikkalan koulu Korpilahdella on nyt lukuvuoden ajan opiskellut Korpikansan Kertomusta. Olemme perehtyneet pientilojen syntyyn, suomenhevoseen, tukinajon historialliseen merkitykseen Keski-Suomen metsäkylien synnyssä ja pohtineet hiukan kädentaitojen syntyä ja roolia ennen.

Kevään viimeisenä kertomuksena perhdyimme peltojen syntyyn. Tästä blogista löydät taustatarinat, joita koulussa opskelimme. Lopuksi lähdimme retkelle pellon juurille. Oppainamme olivat mm. Rantamäen Ahti ja Raili, jotka viimeisinä Tikkalassa raivasivat paljon peltoa ja loivat niiden varaan menestyneen pientilan.

Eero Matikainen ja Esko Paatelainen Moksista kertoivat meille paikan päällä pehkuturpeen nostosta Moksin Ristisuolla. Eskon hevonen oli kerran pudonnut suohonkin hänen hakiessaan kuiviketurvetta suolta.

Ahtin pellossa kasvaa nyt myös visakoivua, jota myydään kilotavarana.

Ahti ja Raili loivat oman pellonraivauksen varaan menestyneen karjatilan, Toivolan.

.

Eero Matikainen, vas, ja Esko Paatelainen ovat toisenkin kerran joutuneet pehkusuolle kuiviketta nostamaan.

Päätimme hiukan tutkia, millainen suo on pehkusuonakin satakunta vuotta palvellut Ristisuo.

- Ja löysimme upean suon!

Etsimme pellon juuria - ja joudumme suolle!

 Moksin Ristisuolle on syntynyt kaunis lampiketju, kun kymmenkunta lähiseudun pikkutilaa nosti vuosikymmenet kuiviketurpeensa navetoihinsa sieltä. Jossain täällä pesii yhä kurki, näyttää

lähistöllä asuva Jorma Myllymäki.

 

Pellon Tarina tiistaina 28.5 vie meidät Toivolan pelloille ja keväiselle Ristisuolle, sillä mäkipeltojen humus on turpeesta tehty

Ennen kesälaitumille pääsyä Tikkalan koulun lapsilla on vielä yksi luku Korpikansan Kertomusta eli Tarina Korpikansan pellosta. Tämän retken aloitamme tiistaina 28.toukokuuta kello 9 Ahti Rantamäen raivaamilla Toivolan tilan suopelloilla Tikkalassa. 

Ahti ja Raili Rantamäen vieraana opiskelemme Pellon Tarinaa kello 9-11.30. Ahtihan oli Tikkalan viimeinen tosi kuokkamies, joka teki 10 hehtaaria peltoa 50-luvun alusta alkaen, siitä puolet käsipelissä. Löydät Ahtin tarinan tästä blogista. Ahti kävi myös koululla kertomassa kuokkamiehen tarinansa.

Ahti Rantamäki kertoi Tikkalan koulussa viime keskiviikkona, miten peltoa tehdään.

Toivolasta jatkamme n. kello 12 suojellulle Moksin Ristisuolle, joka oli aikoinaan useiden lähiseudun pikkutilojen pehkusuona eli sieltä nostettiin navetassa käytetty kuiviketurve. Ristisuosta on nostettu lapioilla ja kuokilla haasioille ja tikkujen nokkaan kuivumaan tuhansia kuutioita rahkaturvetta, joka jauhettuna päätyi navetoihin kuivikkeeksi ja edelleen peltoon vahvaksi lannoitteeksi ja humukseksi. Luonto rikastui tämän ihmistoiminnan ansiosta monin tavoin: syntyivät kauniit mäkipellot ja Ristisuohon lampareita, joiden varassa moni kahlaaja ja sorsa nyt elää.

Syrjäisten metsäkylien pikkupeltojen synty on väkevä tarina: luontaiset pellonpaikat olivat vähissä, mutta peltoa oli tehtävä, jos aikoi mökissään elää! Pientila-asutus näille kulmille syntyi paljolti metsätyön imun vetämänä. Humuksen luominen kivisiin mäkiin on ollut valtava operaatio, jossa lähisoista ajettiin vuosikymmenet kuiviketurvetta navettaan ja suomutaa peltoon. Lehmä ja navetta oli se pellontuotantolaitos, jonka kautta kaikki mahdollinen orgaaninen aines (turve, havut, lehdekset ym) kulki ja päätyi lannan mukana peltoon.

- Lue Näin syntyi korpipelto -luku tästä blogista (julkaistaan perjantaina 24.5  ip.). Sitä ovat olleet kokoamassa useat varttuneemmat ihmiset Korpikansan Tarinailloissa, mm.Moksissa.

Ajo-ohje ym Peltoretkelle 28.5 kello 9-14:

Aamupäivän olemme Ahti ja Raili Rantamäen Toivolassa, os.Pöykyntie 470, 41860 Tikkala, Korpilahti. Aloitamme suopelloilta, jotka sijaitsevat 500 m talosta Tikkalan kyläkeskukseen ja koululle päin. Tien varressa opastus pelloille.

Iltapäivän olemme Korpil. Moksin Ristisuolla, sen länsilaidalla. Hae Kansalaisen karttapaikasta Moksin keskusta, siitä 2 km kaakkoon on Ristisuo. Polkumme suolle lähtee n. 500 m Lampilan talon jälkeen. Tien varressa opastus.  - Soita tarvittaessa: Jaakko Luoma 040-752 9688

-Täällä olivat meidän pehkutallit ja yhden kerran kuormaa hakiessani 

hevonen meni jäästä läpi rantahetossa, kertoo Usko Mäkinen Moksin 

Varrasperältä Korpikansan Kertomuksen Pellon Tarina -illassa.

Ruukkihevonen antoi ikimuistoisen kyydin Hornanpohjassa!

Nyt lähdetään viemään tukkeja kohti Hornanpohjaa! Eeva-Liisa Pitkänen ohjaa Napsukkaa 

ja Tikkalan lapset jännäävät. - Kuva: JaakkoLuoma.

Korpikansan Kertomus tukinajossa 18. ja 20.3

Tikkalan koulu on opiskellut ahkerasti Korpikansan Kertomusta ja palkintona siitä lapset pääsivät kaikkein jännittävimmän kertomuksen äärelle: tekemään kuormaa ja ajamaan tukkia. Tämä tapahtui Korpilahden Tikkalassa, Muuratjärven Hornanpohjassa. Sinne on aikoinaan virrannut joka talvi tuhansittain tukkeja Moksin ja Hirvimäen suunnasta.

Tukintekoa ja mittausta sekä kuorman tekoa ja ajoa meille opettivat Reijo Kettunen, Reijo Nieminen, Eeva-Liisa Pitkänen, Juha ja Jalo Pitkänen, Jussi Maukonen, Juhani Kuusela ja monet muut. Ikimuistoinen ja hieno päivä! Tässä muutamia kuvia, myös 18.3 opiskelupäivästä, kun oltiin vielä luokkahuoneissa ja haastateltiin tukinajureita:

Kettusen Reijo ajeli edellispäivänä hyvät ajojäljet Mallallaan ns. häntäperällä eli tukkeja laahaamalla ilman takarekeä. -Kuva J.L

 

Maukosen Jussi opasti kuorman sitomisessa ja hyvän solmun tekemisessä. -Kuva J.L

  

Niemisen Reijo näytti, miten tukkisaksia käytetään, vaikka Reijo tekee kyllä kuorman mielellään kangella. - Kuva J.L

Ja sitten menoksi! Napsukasta näkee, miten upea ponnistaja suomenhevonen on! - Kuva J.L

Vähän jännitti, mutta kyyti oli tasaisesta -ja hienoa luikua! -Kuva J.L

Savotta on ohi ja Kettusen Reijo ajaa viimeiset puut laaniin. - Kuva J.L

Pitkäsen Juha on sepän poika ja tehnyt itse tämänkin pokasahan, joka toimii hyvin. -Kuva J.L

Honkasen Reino ja Pirkko kertoivat, miten puut tuotiin hevosella alas oikein hankalista vuorista. -Kuva J.L

Pitkäsen Jalo on kertonut "Auvilan lapsille", miten mökeistä lähdettiin aamutuimaan tukkia ajamaan.

Tukkihevosten kyydissä Korpilahden kylien historiaan!

Napsukka, Eeva-Liisa Pitkänen ja Reijo Nieminen tutussa puuhassaan: tuomassa tukkeja koitimetsästä.

Napsukka ja Malla näyttävät, miten Keski-Suomen kylissä on eletty keskiv. 20.3 Tikkalan Hornanpohjassa

Korpikansan Kertomus vie meidät nyt avaintarinoiden äärelle: ensi keskiviikkona lähdemme Tikkalan koulun kanssa ajamaan päiväksi tukkeja ja pienempää puuta Muuratjärven Hornanpohjaan. Paikka on historiallinen: Moksin ja vähän Tikkalankin suunnan puuta ajettiin satakunta vuotta uittoa varten juuri Hornanpohjaan hyvinkin kaukaa, yli 10 km:n päästä Surkeejärven takamailta.

Teemme työtä kahden suomenhevosen ja niiden metsätyöhön kouliutuneiden ajajien kanssa. Savotan on järjestänyt Korpilahden viimeinen ammattihevosajuri Reijo Kettunen, joka tekee työtä Mallansa kanssa. Toinen työpari on Petäjäveden Kukkarosta Eeva-Liisa Pitkänen ja Reijo Nieminen Napsukallaan. Se on moninkertainen halonajon ja kynnön suomenmestari - työhevosmaailman ehdotonta huippua!

Oppilaat!  

Saappaat jalkaan ja rukkaset käteen! Tapaamme savottapaikalla kello 10 keskiviikkona. Maanantaina 18.3 opiskelemme koululla kuvien ja tarinoiden avulla maaseutuasutuksen syntyä omissa kylissänne ja metsäajojen keskeistä roolia siinä. Paikalla on vanhoja hevosajureita, joita voitte jututtaa.

Kerratkaa täässä blogissa olevat luvut suomenhevosesta ja metsätyöstä. Viikonlopun aikana sivulle ilmestyy Sarvenperän Hattulan pientilan historiikki, joka kertoo lisää tästä asiasta.

Toimittajat ja muut kiinnostuneet!
Tervetuloa seuraamaan. Savottapaikka löytyy alla olevasta karttalinkistä (Niemelän talosta muutama satametriä lounaaseen) ja ajamalla pientä Pöykyntietä, joka lähtee Korpilahden Tikkalan uuden kyläkoulun yläpuolelta kohti Muuratjärven rantamaisemia. Ajetaan koululta vajaa 5 km ja käännytään Hornantielle vasemmalle. Korpilahdelta tultaessa ajetaan Pöykyntietä vajaa 1,5 km ja käännytään oikealle. Opasteet Hornantien risteyksessä. Opastus: Reijo Kettunen (040-777 4206) ja Jaakko Luoma (040-752 9688).

http://kansalaisen.karttapaikka.fi/kartanhaku/osoitehaku.html?map.x=298&map.y=420&e=421575&n=6890218&scale=16000&tool=siirra&styles=normal&lang=fi&tool=siirra&lang=fi

ONNELLINEN KUOKKAMIES KERTOO !

"Kuokkamiehen Kuume" on iskenyt: ensimmäistä kaurasatoa niittämässä itsetehdystä pellosta 1954.

AHTI RANTAMÄKI tuli siirtolaispoikana sodanjälkeen Korpilahden Tikkalaan ja raivasi suosta ja metsästä 10 hehtaaria uutta peltoa. 

Lue yllä olevista tarinoista, mitä onnellinen kuokkamies kertoo: miten pelto tehdään ja saadaan kasvamaan, millaista on katsella kesäyössä itsetehdystä pellosta vahvana työntyvää viljaa!

Palaamme vähän myöhemmin Ahti ja RAILI RANTAMÄEN tarinaan, siihen miten peltojen varaan syntyi toimiva ja hyvinhoidettu karjatila. 

Keväällä katsomme tarkemmin Tikkalan ja lähikylien peltojen syntyä: ne kun kätkevät ainakin tuhat kiinnostavaa kertomusta, jotka kuvaavat Suomi-nimisen valtion syntyä.

Naistentarinat työlistalle

Aino Jokinen lapsineen lypsyllä Hirvimäessä. –Paavo Lahtisen perik.

KORPIKANSAN NAISTENTARINAT 

ti 5.2. kello 17 Lahja Majalan luona Tikkalassa, Majalantie 90

ja sitä ennen kello 12 Moksin koululla (Elvi-kerho)

Korpikansan Kertomuksen toiseen tapaamiseen 8. tammikuuta osallistui parikymmentä innokasta tarinan kokoajaa. 

Kokouksessa nousi vahva nais- ja miesrintama vaatimaan metsäkylien ja pientilojen naisten historian ja tarinoiden vahvempaa esille nostamista, joten päätimme muuttaa tarinatapaamisten sunnitelmaa ja keskittyä seuraavalla kerralla naisten kokemukseen.

Vinkkejä ja vihjeitä niiden kokoamiseen saat lähipäivinä tämän blogin kirjoitusohjeissa. Yksi tapa lähestyä tätä loputtoman työn maailmaa on laatia ensin kirjoituksen kohteen (sinä itse? äitisi? mummosi?) vuoden, päivän ym. töistä selkeä luettelo ja pohtia, mistä haluaisit kirjoittaa. Parhaita ovat kuvaukset, jotka kertovat nimeltä mainituista oikeista ihmisistä, mahdollisimman konkreettisesti.

Apua voit saada myös kirjoitusohjeissa julkaistusta tekstistä, jossa neuvotaan, miten omaa työhistoriaa voi lähteä hahmottamaan.

 Kokoonnuimme Hiekkaniemen pirtissä Tikkalassa.

 

Jokainen ihminen on laulun arvoinen!

KORPIKANSAN 2. TARINAILTA ti 8.1.13 kello 18

Hiekkaniemen talo, Patajärventie 380, Tikkala-Korpilahti

Kuulu Suorannan Trio, joka soitti mm. Tikkalan maisemissa. -Molikan albumi.

Tervetuloa toiseen Tarinailtaamme! Hiekaniemen talo löytyy Tikkalan kylästä Patajärven pohjoiselta rantatieltä.

Ensimmäisisä illoissamme etsimme kylistämme henkilötarinoita, joiden kautta metsäkylien historia, elämänmeno ja arkinen työ tulisi kiinnostavasti näytetyksi ja kerrotuksi. Henkilötarinoista muokataan kirjoituksia, videoita tai ne laitetaan muulla tavalla esille: runo, laulu, näytelmä, työnäytös.

Tule mukaan, vaikka et heti keksikään kenestä lähtisit tarinaa tekemään tai vaikka haluaisit vain kuunnella muiden kertomuksia.

Viikonloppuna tältä sivulta löydät kiinnosavia kirjoitusohjeita.

Soita, jos haluat lisää tietoa tai esim. ajo-ohjeen.  - Jaakko Luoma 040-752 9688

Hevosen kyydissä Korpikansan Kuusijuhlaan

"Heinillä härkien kaukalon, nukkuu lapsi viaton." - Tikkalan koulu Korpikansan Kuusijuhlaa viettämässä 19.12.

KORPIKANSAN KUUSIJUHLA KOKOSI KYLÄN LAULUN, HEVOSTEN JA LEIKIN ÄÄREEN

Korpikansan Kuusijuhla vei meidät hetkeksi metsäkylän vuoden tärkeimmän juhlan tunnelmaan. Vaikka pakkasta oli rapiat 20 astetta, se ei haitannut hevoskyytiä koululle Kettusen Reijon ja Mallan ja Eeva-Liisa Pitkäsen ja Napsukan kirkkorekien kyydissä. "On ryijyn alla lämmin, kun lunta tuiskuttaa"

Hevoskyytien jälkeen menimmä juhlasaliin, jonne koulu oli valmstanut hienon joulujuhlan, jossa kaikuivat kaikki perinteisemmät joululaulut. Tikkalan Virtapiiri kertoi kuvin, sanoin ja piirileikein entisajan joulusta.

Ja lopuksi saaaaaapui HÄN. Siis Joulupukki.

Pukki kertoi tuoneensa jo lukuisat lahjat Metsätorpanmaan mökkeihin. Pukki kertoi lapsille, että näihin lumisiin maisemiin on kätketty aarre - nimittäin Suuri Tarina-aarre, joka kertoo korpikansan aherruksesta puiden kanssa, hevosista ja mökeistä, uutterista ihmisistä. Ennen tänne oli pukin paljon helpompi tulla, kun metsissä kulkivat huolletut tukinajajien rekiurat, jotka johtivat Patajärven ja Muuratjärven rantojen puulaaneille. Kun saavuttiin Metsätorpanmaan komeiden mäkien ja suurten puiden valtakuntaan, pukki oikein ihasteli näkymää Korvatunturin vaivaiskoivujen jälkeen.

Malla ja Reijo saapuvat lapsien kanssa Tikkalan koululle. Seuraavassa kuvassa Napsukka ja Eeva-Liisa, alakuvassa Virtapiiri julistaa vanhojen kuvien kera joulurauhan Tikkalaan.

Korpikansan Kuusijuhla kutsuu !

Nyt pääsee Mallan ja Kettusen Reijon kyydissä Korpikansan Kuusijuhlaan. (Kuva J. Luoma)

Korpikansan Kuusijuhla ke 19.12.12 kello 18 Tikkalan koululla

Loistaa korven koulu taas kuin joululyhty pimeydessä !

Koulun kuusijuhla oli vuoden odotetuimpia juhlia metsäkylissä entisaikaan. Aikalaisten muistikuvissa on yksi valotus ylitse muiden: kynttilät ikkunoissaan koulu hohtaa kuin lyhty pimeydessä, kun hevosia työntyy pimeydestä pihan valopiiriin, joka täyttyy aisa- ja setolkkakellojen kilkatuksesta. Ei ollut kahta samoin soivaa kelloa.

Nyt meillä on mahdollisuus elää pieni hetki korpikylän kuusijuhlaa. Reijo Kettunen ja Malla sekä Eeva-Liisa Pitkänen ja Napsukka tuovat meidät Tikkalan koulun kuusjuhlaan. Juhlassa menemme varttuneiden aikuisten joulukuvaelman matkassa korpikylän jouluaaton tunnelmiin.

Joulun jälkeen jatkamme Korpikansan Kertomuksen opiskelua: nyt on vuorossa Kertomus metsäajoista ja Kertomus mökistä. Tätä opiskelua varten olemme jakaantuneet kuuteen mökkiin, joiden lapsia olemme: Hattula (Sarvenperä), Karsti (Saukkola), Majala, Hiekkaniemi ja Myllymäki (Tikkala) sekä Auvila (Moksi).

Voit jo valmistautua tähän opiskeluvaiheeseen ja vähän haastatella Reijoa ja Eeva-Liisaa

Napsukka ja Eeva-Liisa tulevat tukkimetsästä Tikkalan lapsia kuljettamaan. (J. Luoman kuva)

Joulu tuli korven mökkiin

- Tämän kanssa kannattaa olla vähän varovainenkin, kun tuo nappi pyörii niin vinhaa vauhtia, neuvoo Majalan Lahja lapsia nappilelun pyörittämisessä.

Nappilelu on vauhdikas värkki -  eikä maksa paljon !

- Varokaahan vähä, jos tämä kiepahtaa jonkun tukkaan, sitä hiirenpesää ei selvitä kuin saksilla! varoitteli Majalan Lahja lapsia Tikkalan koulussa 4. joulukuuta Mökin lasten Joulu – teemapäivänä. Lahja näytti, miten syntyy hauska ja yksinkertainen lelu vaikka joululahjaksi: nappilelun tekee isosta napista ja vahvasta langasta. Lanka pujotetaan napin reikien läpi ja kierretään lenkkipäistä sormen ympärille ja kun langan ensin kieputtaa ”nyörille” ja sitten ryhtyy vetelemään pituussuunnassa, saa nappi hurjan kierrosnopeuden.

Lahja kertoi Kettusen Reijon, Määtän Paulan, Tikkalan Sylvin ja Vesa Koskisen avustamana, millaista oli mökin lasten joulu entisaikaan: tehtiin itse, kaikki. Yleisin lahja oli pieni lelu puusta. Reijo toi nähtäväksi puisia autoja ja hevosia. Lahjan lapsuus Katvelan 12 lapsen mökissä, jonne isä hankki leivän hakkuutyöllä, oli väliin niin tiukkaa, ettei hän välittänyt sitä edes kovin tarkasti muistella: - Antaa olla, mulle tulee vaan paha mieli!

Ehdoton suosikki: Tikapuu-Ukko. Tämä Markku Asunnan lelu ei ole aivan helpoimmasta päästä valmistaa. Lisätietoa Markun kirjasta "Pajupillistä Pikisirkkaan"

Väliin leikimme Markku Asunnan hienoilla puuleluilla ja katselimme vanhoja valokuvia Joulusta ja mökkien elämänmenosta. Sian kalttaus tuli lapsille tutuksi ja sianpääsylttykin rupesi kiinnostamaan alun yököttelyn jälkeen, kun Koskisen Vesa oli luvannut, että se on parempaa kuin jäätelö.

Jakaannuimme jatko-opiskelua varten mökkeihin. Hattula (Sarvenperä), Karsti (Saukkola), Majala, Hiekkaniemi ja Myllymäki (Tikkala) sekä Auvila (Moksi) saavat nyt yllättäen 5-7 uutta lasta entisten kääpäsilmien lisäksi ruokittavaksi. Mökki-ryhminä lapset jatkavat nyt paneutumista siihen, miten metsäkylien asutus sai alkunsa, miten syntyivät pellot, mikä oli torppa, mikä kruununtorppa (joita oli aika paljon näillä kulmin), mikä merkitys asutukselle oli reilun 100 vuoden ”ruukkilaiskaudella”, kun mökin tehtävä oli ylläpitää hevonen, jolla lähdettiin joka syksy hankintaan, ajamaan tukkia ja massaa.

Korpikansan Kertomus jatkuu ke 19.12 KORPIKANSAN KUUSIJHLANA Tikkalan koulussa. Se alkaa kello 18. Ensimmäisen tunnin aikana pääsee hevoskyytiin.

Tiistaina 8.1 tammikuuta jatkuu tarina- ja kirjoituspiiri teemalla ”Jokainen ihminen on laulun arvoinen”.

KUVIA MÖKIN JOULUSTA:

 * Joulu on tullut Vuorenpään mökkiin Jämsän Vekkulassa. - Vekkulan kyläarkisto.

* Sikaa kaltataan Tikkalassa. - P. Suomäen kyläkirjat.

Mökin lasten Joulu 4.12 Tikkalan koulussa

Tukinajajan perhe asettumassa jouluaterialle 30-luvun lopulla Saukkolassa.

Peltomaan talo, Otto ja Maria Koskinen pesueineen. - Kauno Koskisen albumi.

”Arkihuolesi kaikki heitä,

mieles nuorena nousta suo.

Armas Joulu jo kutsuu meitä,

taasen muistojen suurten luo.”

Joulu oli ennen tavattoman suuri juhla, koska se poikkesi niin valtavasti arjesta! Jouluun satsattiin köyhässäkin mökissä. Vaikka ei ollut mahdollisuutta suuriin lahjoihin, kaikki muu kohotti lapsen ja aikuisen arjen yläpuolelle: Joulun evankeliumi, tunnelma ja odotus, salaperäisyys, hyvä ruoka, joulukuusi, lepo, yhdessä olo ja leikit.

Tarinahetki vie meidät mökin lasten Adventtiaikaan ja Jouluun: mitä valmisteluja lapset ja vanhemmat tekivät, mitä syötiin, mitä tehtiin lahjoiksi, miten mökki laitettiin, miten kuusi koristeltiin. Entä… tuliko Joulupukki?

Tarinahetki anta amahdollisuuden pysähtyä pohtimaan sitä, miten paljon 

nykyisin osaamme tehdä ja luoda (tavaroita, välineitä, ruokaa, leikkejä...) ITSE?

Tarinahetki alkaa kello 8.45 ja päättyy n. 11.45. Jos haluat tulla mukaan kertomaan tai antaa jonkun esineen tutkittavaksi ja kokeiltavaksi, soita Jaakko Luoma 040-752 9688.

 

Salama-hevosen aisa meni rikki Korpikansan Tarinaillassa

 Kirsi Moilanen ja Esa Mäkinen suunnittelivat 8-kohtauksista 

tarinaa illan teemasta "Jokainen ihminen on laulun arvoinen" .

Aisa meni rikki, kun Koskisen Otto oli Salamallaan tukinajossa, kivimies ”Api” Kuuselan porasta murtui terä Lastun sillan työmaalla ja lehmä potkaisi Hiekkaniemen Hiljaa jalkaan lypsyn aikana, kun Korpikansan Kertomuksen tarinaillassa Tikkalassa (20.11) suunniteltiin arkisia, mutta kiinnostavia henkilökuvauksia.

Korpikansan Kertomus on Metsätorpanmaa ry:n hanke, jossa Korpilahden pohjoisiin kyliin ja Hangasjärven kämpälle luodaan metsäkylien elämästä ja historiasta kertovaa tarinaympäristöä mm. koulujen käyttöön. Tikkalan koulu on ollut opiskelussa innolla mukana opiskellen syksyn aikaan mm. suomenhevosen historiaa ja käytännön hevostaitoja, kuten äestystä. Koulun piirissä on leikillään pohdittu oman tai puoliksi oman hevosen hankkimista, niin innostava ja rauhoittava vaikutus sillä on lapsiin.

Tarinailloissa tehdään aluksi henkilökuvia, jotka avaavat havainnollisella tavalla työntäyteistä korpikansan elämää. Ensimmäiseen iltaan tuli parikymmentä kyläläistä, jotka ottivat ryhmissä jonkun tutun henkilön ja sijoittivat hänet kahdeksan kohtauksen ”elokuvaan”, jossa lähdettiin työhön ja selvitettiin yksi vastoinkäyminen päivän aikana.

"Ja nyt Salaman aisa menis rikki", tämä ryhmä keksii. Edessä Matti

Mehtonen ja Tapio Virtanen, takana Eero Karila. Kun tarinassa on

vastus, joka voitetaan, se heti kiinnostaa!

Yleinen oivallus kertomuksien rakentelussa oli se, että ihmiset muistavat ja tietävät paljon enemmän kuin arvaavatkaan: muistelutyöhön ryhtyminen avaa lisää lokeroita päässä. Kun kuvausten rakentajina on varttuneempaa väkeä, he tietävät oman kokemuksensa ja kuulemansa pohjalta niin paljon, että tämän aineksen varassa syntyy kiinnostavia kertomuksia. Tärkeintä on voittaa kotisokeus: ymmärtää se, että itselle itsestään selvä on aivan uutta ja ihmeellistä nuoremmalla polvelle. Ja että meidän velvollisuutemme on se tieto siirtää.

Vesa Koskisen tarinassa hänen Otto-pappansa lähti Salama-hevosellaan ”ruukinajoon” Peltomaan talosta. Maitopullo työnnettiin kaurasäkkiin ja rekeen kiinnitettiin jalasjarrut ja ketjunpätkää jyrkkiä mäkiä varten. Tietenkin aisa katkesi, mutta hevosmies ei ollut metsässä koskaan ilman nauloja: vara-aisa veistettiin näreestä ja lukkopää naulattiin siihen. Mutta kun mittamieskin vielä vinoili vinoista pöllinpäistä, piti Oton turvautua aina toimivaan mantraansa: ”Nätti pillu, huh!”. Otosta on pakko kertoa: hän toi Sysmästä tullessaan 1917 tukkisakset ensimmäisenä näihin kyliin. Siihen asti kuormat tehtiin kankipuilla ja köysillä. 

Otto ja Salama kotona pyörähtämässä ruukinajon välissä.

- Kuva Kauno Koskisen kotialbumi.

 

Korpikansan Tarinailtoja pidetään kerran kuussa tiistaisin, seuraavan kerran ollaan koolla 8. tammikuuta.  Iltoihin voi tulla vain kuuntelemaankin ja eihän sitä koskaan tiedä, missä kohtaa voi olla tietoineen avuksi. Henkilötarinoiden jälkeen paneudutaan tarkemmin työhön ja työkaluihin, sitten mm. peltojen syntyyn ja ruisleipään. Tarinat siirtyvät nettiin, videopätkiksi, työnäytöksiksi ym. Ehkä joku kokoaa niistä näytelmän – tai lauluillan?

Jaakko Luoma

JOKAINEN IHMINEN ON LAULUN ARVOINEN !

Sivulan Antti Hirvimäestä oli pidetty mies. (-Järvisten albumi)

KOPRIKANSAN TARINAILTA ti 20.11 kello 18

Harjulan seurantalo, Tikkala-Korpilahti

Tervetuloa Korpikansan Kertomus -hankkeemme ensimmäiseen varsinaiseen tarinailtaan Harjulan seurantalolle. Iltamme teema on: "Jokainen ihminen on laulun arvoinen".  

Kenestä sinä haluaisit tehdä laulun, kenestä kertoa? Jos sinulla on mielessäsi tällainen henkilö, voit kertoa hänestä 4-6 minuuttia. Ota mukaan valokuvia, jos sellaisia on. Kuvien kopiointi kertomuksen tueksi kello 17-18.

Pidämme tästä lähin näitä iltoja suhteellisen säännöllisesti n. kerran kuussa. Muina iltoina esillä on mm: "Työ-taito-työkalu", "Paikan tarina"  ym teemoja sekä kerrontaan liittyvää koulutusta.

Tarinailloissa on tarkoitus sekä viihtyä hienon metsäperinteemme äärellä että synnyttää porukalla kertomiseen liittyvää kansalaistoimintaa, mm. erilaisia tarinarasteja, jotka voivat sisältää esim. työnäytöksiä, dramatisoitua kerrontaa, henkilötarinoita ym.

Korpikansa lauloi hevosestaan !

Esa Niemitalo lauloi Korpikansan hevosesta

Korpikansan Kertomus jatkui 12.10 Tikkalan Kekrijuhlassa.

Korpikansan Kertomuksessa on meneillään 1. luku eli Kertomus suomenhevosesta. Rakkaasta lapsesta on monta laulua, niitä kuultiin viime perjantaina Tikkalan Harjulassa, jossa Metsätorpanmaa ry ja Poko-yhdistys järjestivät Kekri-juhlan n. sadalle vieraalle.

Illassa oli esillä yhdistyksen keräämästä hienosta kuva-aineistosta kuvia lähiympäristön talojen hevosista ja ajureista. 

Olavi Kauppinen oli koonnut kekrin kunniaksi laajan esinenäyttelyn entisajan ruokakulttuuriin liittyvistä työvälineistä ja tarvikkeista. Yksi kiinnostavimmista esineistä oli Oinas-pumppu, joka pientä puron putouseroa hyödyntämällä pumppaa yötä päivää karjalle juomaveden.

Olavi Kauppinen ja Lahja Majala veivät yleisön ruokaperinteen esineistöön.

 Koska Niemitalo ja Vesa Koskinen eivät ehtineet laulaa `Hevosmiesten polkkaa`, tuota legendaarista Jorma Ikävalkon laulamaa ja Repe Helismaan hauskasti sanoittamaa rallia, tässä siitä yksi säkeistö!

" Tukkilaisen hevonen on päivät työssä lujassa, 

levätessään puree kauraa tallissa tai kujassa. 

Talvisavotassa se jääpi yöksi pihalle, 

ruumensäkki soimena, vällyreuhka loimena. 

Tuskin niinkään loistavaa on huijaretten konilla, 

nälissään ne lönkyttelee markkinoilla monilla.

Omistaja vaihtuvi, koni-parka laihtuvi, 

kun käy aina heikommaks, lopuks tehdään makkaraks. "


VIDEO   
 http://vimeo.com/53493099 

Katso Tikkalan Virtapiirin Terveiset -esitys.
 Se kertoo postikorttien tekstein ihmisen ikuisesta
kaipuusta toisen luo !